Hirssiä, chilejä, mehiläisiä, sieniä, tomaatteja, käsitöitä…
Kun kuuden vuoden työn (2021-2026) tuloksena kaikenlainen tuotanto lisääntyy, tarvitaan myös koneita. Ohranjyvistä irrotetaan kuoret nyt meidän hankkimalla ohrankuorimakoneella ja tattarista ja hirssistä akanat saavat kyytiä bensakäyttöisellä puimakoneella.
Perinteinen näky monsuunin päättyessä ja sadonkorjuun jälkeen ovat talojen katoille levittäytyvät yrtit ja vihannekset. Auringon valo saa kuivattaa papuja, chilejä, kurkumaa, hedelmiä, vihanneksia ja sieniä säilöntäkeinona. Samalla ne ovat alttiina hyönteisille, linnuille, pölylle ja yllättäville sadekuuroille. Ahtauttakin on.
Siksi vihannesten ja viljantuottajien ryhmille on myös hankittu kaksi aurinkokuivuria.
Näin vähennetään satotappioita sekä parannetaan laatua ja säilyvyyttä.
Viljaryhmien jäsenistä on muodostettu käyttökomiteat kullekin laitteelle. Ne vastaavat laitteen käytöstä, kunnossapidosta, käyttömaksuista ja kirjanpidosta.
Vuoristossa on perinteisesti tarhattu villimehiläisiä puupölkyissä talojen seinillä.
Hankkeen myötä 46 ihmistä on koulutettu nykyaikaiseen hunajantuotantoon ja tuettu heitä mehiläispesien hankinnassa. Mehiläistarhaajista on tullut hankkemme 16. tuottajaryhmä.
Mehiläistarhaus on Nepalissa viime vuosina lisääntynyt ja tarjoaisi kaivattua lisäansiota maaseudulla.
Mutta haasteita on. Nepaliin tuodaan Intiasta runsaasti halpaa, hunajaksi naamioitua sokerisiirappia, mikä vaikeuttaa aidon hunajan markkinoille pääsyä. Myös ilmastonmuutos luo tarhaajille epävakautta, kun kasvien kukinta-ajat ovat muuttuneet ja herhiläiset ja muut hyönteiset sekä bakteeritaudit kiusaavat mehiläisiä.
Mastan maalaiskunnassa puhtaan hunajan tuotannolle on kuitenkin erinomaiset edellytykset, koska kemiallisten torjunta-aineiden käyttö on siellä minimaalista.
68 tuottajaa on myös saanut koulutusta sienten kasvattamisesta. Osa heistä on aloittanut kaupallisen sienten kasvatuksen mustalla muovilla verhoilluissa kasvihuoneissa. Kysyntää sienille olisi enemmän kuin vielä pystytään tuottamaan, mutta haasteena on raaka-aineiden (sienirihmaston) heikko saatavuus Bajhangissa.
Vihannesten ympärivuotisessa viljelyssä sen sijaan on päästy hyvään tuotanto-markkinointi-suhteeseen. Thakunnan kylässä Surata Bohara, 26, hoiti pientä maatilkkua ja lapsia sillä aikaa kun puoliso rehki siirtotyöläisenä Simlassa, Intiassa. Elämää varjosti niukkuus ja huoli. Sitten Surata Bohara liittyi Pääskyjen hankkeen myötä perustettuun vihannestuottajaryhmään ja osallistui koulutuksiin, joiden aiheet liikkuivat maan ja kasvien kunnon parantamisesta säästämiseen ja yrityskirjanpitoon. Koulutukset tekivät Surataan suuren vaikutuksen. Maatyö voi tarkoittaa muutakin kuin vain hengissä pysyttelyä!
Sahara Nepal myönsi Surata Boharalle tarvikkeet oman kasvihuoneen rakentamiseksi. Nuori nainen alkoi suurella innolla ja hyvin onnistuen viljellä kausi- ja ympärivuotisia vihanneksia. Säästöillään hän rakensi pian itse toisen kasvihuoneen. Nyt hän kasvattaa läpi vuoden vihanneksia kahdessa kasvihuoneessa ja taivasalla.
Satoaan hän myy omassa yhteisössään, missä kysyntää on paljon. Huippukautena hän ja hänen miehensä, joka on jäänyt pysyvästi kotiin puolisonsa kanssa työskentelemään, kuljettavat tomaatteja, papuja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja muita vihanneksia Chainpurin markkinoille, missä hinta on parempi.
Boharan perheen kuukausitulot ovat nykyään 5000 – 10 000 Nepalin rupiaa (ennen noin 3000 – 5000 rupiaa).
Surata on jatkanut säästämistä vihannestentuottajaryhmänsä yhteiseen lainarahastoon, jonka pääoma on noussut jo 650 000 rupiaan. Rahastosta jäsenet voivat saada halpakorkoisia lainoja yritystoimintaan ja äkillisiin menoihin.
Surata Boharasta on tullut roolimalli yhteisössään. Monet muutkin naiset ovat hakeutuneet koulutuksiin ja alkaneet säästää omaa kasvihuonetta varten.
Ruokaturvan ja ympäristökestävän toimeentulon kehittäminen ja naisten voimaannuttaminen -hankkeemme suoria hyödynsaajia on noin 600, joista 70 prosenttia on naisia. Perheenjäsenet mukaan lukien hankkeesta hyötyy noin 5000 henkeä.
Hankkeessamme oppimisen keskuksina ovat kuuden vuoden aikana olleet ja ovat myös hankkeemme päättyessä kaikki hankkeessamme perustetut 16 tuottajaryhmää (7 vihannesten, 3 viljan, 3 vuohien, 2 käsitöiden ja 1 hunajan tuottajien ryhmää). Osa niiden jäsenistä on opetellut kasvattamaan lisäksi sieniä, kanoja ja kaneja.
Ryhmien toiminta on inspiroinut myös muita kyläläisiä. Trickle down eli “ylhäältä valuu alas” -efekti on toiminut myös horisontaalisesti vertaisinspiraation ja -oppimisen lähteenä. Sahara Nepalin havaintojen mukaan ainakin 25 henkilöä on ottanut hankkeen piirissä olevista naapureistaan esimerkkiä ja alkanut omatoimisesti harjoittaa kaupallista vihannestenviljelyä, mehiläistarhausta, kanien ja sienten kasvatusta sekä hoitaa vuohiaan paremmin.
Joka vuosi on myös lähetetty radio-ohjelmia, joissa on tuuletettu aikansa eläneitä naisiin liittyviä käsityksiä ja ennakkoluuloja ja puhuttu suoraan perheväkivallasta. Sosiaalisia tabuja on rikottu suosituissa katuteatteriesityksissä, joita koko kylä – uskonnollisia johtajia myöten – kerääntyy katsomaan.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Sahara Nepal ja Raimo Lilja
Sahara Nepal -hankkeen vaaditusta omarahoitusosuudesta puuttuu vielä 2200 euroa. Ole mukana edistämässä pienviljelijöiden parempaa toimeentuloa ja varmista jäljellä olevien hanketoimintojen rahoitus tekemällä lahjoitus Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 39097)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi. Kiitos tuestasi!
